Kodin piiri

Taiteilijat valitsivat teostensa aiheet läheltä, talojen pihapiireistä ja ihmisistä arkisissa toimissaan. Tutussa ympäristössä riitti kuvattavaa. Taideteoksissa on havaittavissa rakennetun ympäristön kirjo ja elintasoerot. Pappila, huvila, yrittäjän vauras maalaistalo tai kansanomainen talonpoikainen maalaistalo olivat kaikki erilaisia miljöitä. Ei siis ihme, että 1900-luvun alkupuolella kaupunkilaiset taiteilijat etsivät aitoa suomalaista elämäntapaa ja kansantyyppiä maaseudulta, jossa kontrasti kaupunkiympäristöön oli suuri.

Kartanot ja maaseudun rakennukset olivat keskeisiä aiheita kotimaisessa kuvataiteessa 1900-luvulla. Maalaukset välittävät kesän idyllisen tunnelman, jossa aurinko paistoi aina. Asuinrakennukset ja maalaistalojen pihapiirin rakennukset asettuvat luontevaksi osaksi maisemaa ja luonto on lähellä pihoissa, puutarhoissa ja viljelyksissä. Pappilat tulkittiin edistyksen lähteiksi, kun taas talonpoikaiset maalaistalot edustivat suomalaisuutta parhaimmillaan. Vanhoissa ja rapistuvissa rakennuksissa nähtiin katoavan perinteen romantiikkaa.

Rakennuksiin sisälle siirryttäessä kuvataide välitti nostalgisen tunnelman kodin rauhasta ja ihmisistä kotitöiden tai muiden arkisten askareiden parissa. Taiteilijan oli mahdollista tutkia ja kuvata paikalla pysyvää mallia. Jokapäiväistä elämää esittäviä maalauksia on kutsuttu laatukuviksi, joiden historia ulottuu 1600-luvun alankomaiseen taiteeseen. Arjen toimien kuvausperinne vahvistui 1800-luvun loppupuolen miljöömuotokuvassa, jossa malli kuvattiin hänelle tyypillisessä ympäristössä ja henkilölle luontevassa toiminnassa. Taustalta löytyy ajattelutapa, jossa luonnonolosuhteilla ja elinympäristöllä oli vaikutus kansanluonteen muotoutumiseen. Elämän ankaruudesta aiheutunut melankolia ja surumielisyys liitettiin suomalaisen kansan ominaisuudeksi.

Kodin piiri tarjosi taiteilijoille mahdollisuuden kuvata asuinympäristöä ja arkista elämää. Maalaukset ylläpitivät käsitystä kodin rauhasta ja arjen verkkaisesta tunnelmasta.