Vielä toisen maailmansodan päättyessä suomalaisista 70 % asui maalla. 1940–1950-luvun taitteesta lähtien maa- ja metsätalouden väheneminen ja teollisuuden ja kaupan keskittyminen ajoivat kuitenkin kansaa kiihtyvällä tahdilla kaupunkeihin, joissa asuttiin suurelta osin vuokralla aravalainoitetussa lähiökaksiossa, monin paikoin vielä vaatimattomissa oloissa. Useiden tavoittelemaa omakotiasumista pyrittiin helpottamaan tukemalla puisten mallitalojen eli tyyppitalojen rakentamista.

Ajan hengen mukaan asumista standardoitiin: Kodin tilat järkiperäistettiin ja tilat eriytettiin toiminnallisesti funktionalistisen ihanteen mukaisesti. Kotien varustelu- ja mukavuustaso nousi asuntojen juoksevan veden, sähkön, kaasun, kylpyhuoneiden, kylpyammeiden, sisävessojen myötä. Niin keittiöissä kuin pesutuvissa saatiin käyttöön työtä helpottavat koneet. Sohvaryhmä saapui olohuoneeseen ja löysi paikkansa television sijoittelun mukaan. Sisustuksessa pyrittiin käytännöllisyyden lisäksi myös kodikkuuteen, jonka saavuttamisessa kodin tekstiilit olivat tärkeässä asemassa.

Kotien luotettu vaatettaja oli Helmi Vuorelma Oy. Jo vuonna 1909 Lahdessa toimintansa aloittanut yhden naisen kotikutomo kasvoi vuosien myötä satoja työllistäneeksi vientiyritykseksi, jonka johtavana ajatuksena oli naisten aseman parantaminen tarjoamalla heille työtä, josta saa omaa rahaa. Erilaisten tuotannon perustana olleiden kudottujen liinojen, peitteiden, mattojen, pannumyssyjen, seinätekstiilien ja verhojen kutojat olivatkin pientilojen emäntiä ja tyttäriä, jotka siten ansaitsivat perheelle lisäelantoa.

Vuodesta 1935 alkaen Vuorelmalla oli tuotannon tukena palveluksessaan kuukausipalkkainen suunnittelija: ensimmäisenä tehtävää hoitamaan palkattiin Maija Kolsi-Mäkelä (1911–1982), joka ehti vuonna 1976 tapahtuneeseen eläköitymiseensä mennessä suunnitella tuhansia sisutustekstiilejä. Vuonna 1951 yritykseen palkattu Maija-Liisa Forss-Heinonen (1929–2015), suunnitteli paitsi sohvatyynyjä, kahvipannunmyssyjä, täkänöitä, ryijyjä ja kuultokudoksia, myös toteutti käytännössä Kolsi-Mäkelän kankaiden pohjalta tekstiilikokonaisuuksia kouluihin ja julkisiin tiloihin.

Sekä Maija Kolsi-Mäkelä että Maija-Liisa Forss-Heinonen ammensivat tekstiileihinsä – täkänöihin, ryijyihin ja kuultokudoksiin – suomalaista luontoa sen erilaisissa ilmenemismuodoissa: ajanhengen mukaisia tekstiilitekniikoita käyttäen kotien seinille siirtyivät näkymät niin luontomaisemista kuin rakennetusta kulttuuriympäristöstä. Valituista aiheista poimutut tyylitellyt yksityiskohdat, nostalgioiden, jopa naivistisesti esitetyt tulkinnat ja värikylläisyyttä hehkuvat kukat, eläimet ja luonnonilmiöt varmistivat, että luonto ei betoniviidakossakaan päässyt unohtumaan.

Täkänät, ryijyt ja kuultokudokset

Helmi Vuorelma Oy:n käyttö- ja taidetekstiileissä luonto on läsnä usein viitteenomaisina lähikuvina ja väreinä. Teoksen nimistä tunnistettavat kasvit ja eläimet ohjaavat katsojan ajatukset metsiin, niityille ja puistoihin. Muun muassa täkänöinä, ryijyinä ja pujotustöinä toteutetut kotien sisustustekstiilit toivat vuosikymmeniä ajanmukaista tyyliä niin suomalaisiin kuin vientituotteina myös ulkomaisiin asuntoihin. Teosten suurikokoisia versioita nähtiin usein myös runsaasti huomiota saaneissa näyttelyissä, joiden tarjonnasta toimittajat kirjoittivat ylistävin sanoin: Näyttelyarvioinneissa malleja kehuttiin jännittäviksi, raikkaiksi ja elämänmyönteisiksi, ja tekstiilien katsottiin olevan monikäyttöisinä helposti kotiympäristöön sijoitettavissa.

Pellavasta, villasta ja puuvillasta valmistui Vuorelman taitavien kutojien käsissä kaksinkertaisia ontelosidoksisia täkänöitä, joissa poimimalla toteutetut kuva-aiheet olivat aluksi asiakkaiden mieltymysten mukaan kertovia, iloisia ja kansanomaisia. Aiheita löydettiin myös sadun ja vertauskuvien maailmasta. Täkänämalleja Vuorelman tuotantoon saatiin talon suunnittelijoiden lisäksi avointen suunnittelukilpailujen kautta.

Vuosikymmenten myötä täkänöiden mallit muuntuivat vähemmän esittäviksi, kooltaan suuremmiksi ja väreiltään monipuolisimmiksi. Siinä missä 1940- ja 1950-luvun täkänät olivat graafisen kaksivärisiä, alkoi tekstiileihin 1960-luvulla ilmestyä useampia värejä. Kudottuun täkänään alettiin myös yhdistää piristäviä värejä pujottelemalla.

Vuorelman ryijyjen vanhimmat mallit olivat kansanomaiseen perinteeseen pohjautuvia. Vielä 1950-luvullakin niissä suosittiin vinoruutukuosia ja valkoisen-harmaan-violetin pehmeitä sävyjä. 1960-luvulla väriskaala laajeni ja malleissa alkoi esiintyä kuvailevia elementtejä, jotka kävivät ilmi myös tekstiilien nimissä. Helmi Vuorelma Oy:n ryijymalleja toteutettiin oman kutomon taitavien käsityöläisten toimesta, mutta myytiin tekemispaketteina myös kotikutojille, ja siksi suunnittelijat pidättäytyivät käyttämään malleissaan rajallista määrää värisävyjä.

1950-luvun alussa Helmi Vuorelma Oy:n ryijyt esiintyivät erilaisissa kansainvälisissä näyttelyissä ja saivat monia palkintoja. Suomessa nuo ryijyt jäivät vähemmälle huomiolle. Syy tähän voi olla se, että taideryijyn hankkiminen yksityiskotiin ei hinnan vuoksi ollut kaikille mahdollista. Lisäksi oli saatavilla edullisempia kopio- ja kuvaryijyjä, jotka käytännön tarpeisiin keskittyvät sisustajat saattoivat itse valmistaa.

Helmi Vuorelma Oy:n tuotannossa on runsaasti malleja pujotustöille, joiden kuviointi toteutetaan pujottelemalla lankaa kangaspuissa olevan kudonnaisen loimeen mallin mukaisesti. Useimmiten mallit toteutettiin kuultokudoksina, joissa joko pohja tai kuvio päästi ohuempana tai harvempana osana valoa lävitseen. 1960-luvulta lähtien kuultokudokset saavuttivat suuren suosion itsesuunniteltuna ja -tehtyinä sisustustuotteina, mutta tekstiilin alkuperä voidaan johtaa Vuorelmaan ja Maija Kolsi-Mäkelään: Sota-ajan materiaalipulassa syntyi uudenlainen, vain vähän materiaalia vaativa pellavakudonnainen, jossa harvaan pohjaan tehtiin kuvioita erilaisilla langoilla. Helmi Vuorelma Oy:n raikkaiksi ja väri-iloisiksi kehutut kuultokudokset olivat sekä vientituotteita että taidenäyttelyiden katseenvangitsijoita.

Sotien jälkeen suomalaiset muuttivat kiihtyvällä tahdilla kaupunkeihin. Ajan hengen mukaisesti järkiperäistettyihin ja toiminnallisesti eriytettyihin asuintiloihin pyrittiin luomaan käytännöllinen ja kodikas sisustus. Tätä tavoitetta palvelivat hyvin kodin tekstiilit, joiden luotettu valmistaja ja välittäjä oli vuonna 1909 Lahdessa toimintansa aloittanut Helmi Vuorelma Oy. Vuorelman suunnittelijat Maija Kolsi-Mäkelä (1911–1982) ja Maija-Liisa Forss-Heinonen (1929–2015) loivat tuhansia käyttö- ja taidetekstiilejä – täkänöitä, ryijyjä ja kuultokudoksia – jotka kuvasivat suomalaista luontoa monimuotoisesti, usein viitteenomaisesti nimistä, lähikuvista ja väreistä tunnistettavasti.